Artikkelit: 309:
Pohjan takaosan ruostevaurioiden korjaus

Pohja taka-akselistosta taaksepäin on ehkä yksi 309:n yleisimmin ruostuvista paikoista. Vuosimallin 1989 309 1,6 XL Look:lla oli ajettu ruostekorjauksen suorittamishetkeen, kesään 2004 mennessä n. 130 000 km. Auton pohjaan oli tehtaan jäljiltä ruiskutettu todennäköisesti vain pohjamaalikerros ja sen päälle erittäin ohut kerros kiveniskumassaa. Ilmeisesti sen jälkeen oli vielä teetetty erikseen ruosteenestokäsittely uutena, koska päällimmäisenä kerroksena oli alustamassaa. Täydentäviä käsittelyjä autolle ei ole sen jälkeen tehty. Suojaus oli pitänyt ruosteen loitolla melko hyvin, mutta esim. liitosten saumakohdat olivat pahoin ruosteessa.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi suurennoksen!

     

     

Alustamassan poistin lastan ja puukon avulla ja lopuksi puhdistin pohjan liuottimen ja rätin avulla. Tehtaan ruiskuttama ohut kerros kovempaa kiveniskumassaa sai jäädä niihin kohtiin, jotka olivat ruosteettomia. Nyt ruostekohdat tulivat jo selvästi esille. Erityisesti takaäänenvaimentimen kohdalla ruostuminen oli edennyt pitkälle, melkein pellin läpi tavaratilan sisäpuolelle.

     

     

Pikainen hiekkapuhallustesti paljasti selvästi, kuinka suojaava sinkkikerros oli ruostekohtien kohdalta syöpynyt. Ensimmäisessä kuvassa ehjä sinkkikerros näkyy vaaleampana alueena. Ko. kohdan hiekkapuhalluksen ja kuvan ottamisen välillä ehti kulua aikaa vuorokauden verran, jonka aikana hiekkapuhallettu kohta oli jo alkanut ruostua uudelleen. Tällaisessa kunnossa oleva pinta kannattaa ennen maalausta hiekkapuhaltaa uudelleen. Maalaus tulisikin suorittaa mahdollisimman nopeasti hiekkapuhalluksen jälkeen.

Suoritin hiekkapuhalluksen kahdessa vaiheessa, jonka vuoksi toisessa kuvassa ensin hiekkapuhallettu alue on jo maalattu kaksikomponenttisella fosforihappoa sisältävällä Sikkens Washprimer EM CF -happopohjamaalilla. Ennen maalausta alue puhdistettiin huolellisesti Sikkens M600 -rasvanpoistoaineella rätillä pyyhkien. Neljännen kuvan yläreunassa näkyvä takapuskurin alle jäävä alue on käsitelty jo aiemmin.

     

     

Seuraavaksi pintaan ruiskutettiin kaksikomponenttista epoksimaalia (Amerlock 400, tuotetiedot), joka on osoittautunut erinomaiseksi sekä mekaaniselta kulumiskestävyydeltään että suolaisten talviolosuhteiden siedoltaan. Maalauksen jälkeen tiivistin tietyt saumakohdat sopivalla tiivistemassalla.

     

     

Lopuksi oli ruostesuojauksen vuoro. Ensin pohja käsiteltiin ohuella kotelosuoja-ainekerroksella, jotta pienetkin raot tulisi suojattua. Sen jälkeen lopulliseksi kerrokseksi ruiskutettiin alustamassaa, joka muodostaa kuivuessaan kumimaisen joustavan pinnan ja suojaa siten tehokkaasti myös kiveniskuilta. Massan kuivuttua riittävästi autoon asennettiin takaisin mm. pakoputki ja sen lämpösuojapelti, vetokoukku, varapyöräteline ja varapyörätelineen eteen sijoittuva muovinen tuulenohjain.

     

     

Ruostetta ei onneksi ollut kovin isolla alueella, joten työskentely oli suhteellisen mukavaa ja kävi nopeasti. Jälkikäteen ajatellen taka-akselisto olisi kannattanut irrottaa, jolloin myös sen ja korin väliin jäävät kohdat olisi voinut puhdistaa ruosteesta. Toisaalta merkittäviä ruostevaurioita ei näissä kohdissa näyttänyt olevan, joten ko. kohdat voidaan käsitellä vaikka taka-akselin tukikumityynyjen vaihdon yhteydessä lähivuosina. Auto sai mukavasti lisävuosia, kunnei tavaratilan pohjan puhkiruostumistakaan tarvitse enää pitkään aikaan pelätä.

Päivitetty: 13.09.2007.